Ingmar Bergman syntyi Uppsalassa heinäkuussa vuonna 1918. Hänen isänsä oli pastori Erik Bergman ja äidin nimi oli Karin o.s. Åkerblom. Ingmar Bergman aloitti uransa lastenteatterissa ja hän toimi myös harrastajateatterissa. Ensimmäiset vakavammat työnsä hän teki Tukholman opiskelijateatteriin, opiskelunsa aikoina.
Ennen opiskelijateatteriin tehtyjä ohjaustöitä, Bergmania kiinnosti käsikirjoittaminen. Myös hänen elokuvauransa alkoi käsikirjoituksista Svenska Filmindustri:lle. Elokuviin kirjoitetut käsikirjoitukset herättivät kiinnostuksen myös niiden ohjaamiseen. Bergman oli alussa kahden vaihelleilla siitä, haluaako vain käsikirjoittaa, ohjaamisen sijasta. Kuitenkin elokuvan tekeminen oli suurempi intohimo, mikä on suuri kiitoksen aihe elokuvan ystäville. Bergmanin ensimmäinen elokuvakäsikirjotus on elokuvaan Kiihko (Hets), jonka Alf Sjöberg ohjasi vuonna 1944.
Kuten me tiedämme, Bergmanista tuli maailmankuulu elokuvaohjaaja. Hän on lisäksi ollut myös loistava kirjailija. Kirjailijana hän onkin jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Monet kirjat hän tosin on ohjannut elokuviksi ja monista elokuvista on puolestaan syntynyt kirja. Sen lisäksi, että Bergman oli kirjallisesti lahjakas ja elokuvan tekijänä nerokas, oli hän tämän lisäksi myös hyvä piirtäjä. Bergmanin taiteellinen kyvykkyys olikin hyvin monipuolista. Hän osasi hahmotella myös teatteriohjaajana ollessaan piirtämällä näytelmiin kulisseja.
Useita vuosikymmeniä kestänyt taiteellinen ura tuotti maailmalle useita elokuvia, joiden kohtauksia muut elokuvantekijät ovat kopioineet. Ehkä kaikkein tunnetuin tällainen kohtaus on elokuvasta Seitsemäs Sinetti (Det Sjunde inseglet). Elokuvassa ristiretkiltä palaava ritari haastaa Kuoleman shakkiotteluun. Jos ritari voittaisi, niin hän saisi pitää elämänsä. Kuitenkin ottelu on toivoton. Kuolema sanookin, että kukaan ei ole koskaan voitanut häntä. Näin kuriositeettina Bergman sai tämän idean elokuvaan, nähdessään keski-aikaisessa ruotsalaisessa kirkossa seinämaalauksen, jossa ritari ja Kuolema pelaavat shakkia.
Bergmanin elokuviin on hyvin voimakkaasti vaikuttanut hänen lapsuuden ja nuoruuden kokemukset. Suhteet äitiin ja isään toivat ongelmia. Samoin ongelmallinen oli kouluaika, jolloin taiteellisesti herkkä nuorimies koki paljon mielivaltaa erityisesti opettajien taholta. Kimuranttien ihmissuhteiden lisäksi Bergman kertoo, että häntä on vaivannut koko ikänsä "paholaiset" tai "perkuleet", jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet hänen tuotantoonsa. Näiden lisäksi myös uskonnolla ja kuolemanpelolla on ollut oma vaikutuksensa.
Bergman on elokuvan tekijänä ollut nerokas. Hänen elokuviaan voi analysoida pitkälle psykoanalyyttisin keinoin. Elokuvissa on usein viitteitä symboliikkaan kuolemasta ja uskonnosta sekä niistä "perkuleista", jotka ovat kiusanneet Bergmania koko elämä ajan. Vihkiytyneille Bergman faneille ja lukion psykologian oppimäärän lukeneille, elokuvat avautuvatkin hyvin monipuolisesti. Hänen elokuvansa ovat ensisijaisesti taidetta, mutta myös syvää kuvausta ihmisestä, elämästä ja kuolemasta. Onkin kerrassaan upeaa ja taivaan lahja, että maailmaan aika-ajoin syntyy neroja, jotka luovat uutta, eivätkä kopioi jo keksittyjä ideoita.
Ingmar Bergman kuoli vuonna 2007. Hän asui lopun elämänsä ajan Fårö:ssä, yhdellä Itämeren saarista, lähes erakoituneena, eikä hänellä juuri ollut yhteyksiä ulkomaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti