Johan Bargum - Viestikapula novelli

Johan Bargum - Jäähyväisiä, 2003.

Johan Bargumin Jäähyväisiä (Tammi, 2003) novellikokoelma on erittäin onnistunut. Jäähyväisiä kokoelman ensimmäinen novelli Viestikapula on lyhyt kuvaus pariskunnan avioeroaikeista.

Novellin viestikapulana toimii pariskunnan lapsi, joka muuttaa aina viikonlopuksi toisen vanhempansa luokse asumaan. Lapsen vieminen ja hakeminen toimii parisuhteen selvittelyhetkenä. Lapsi toimii viestikapula tällä tavoin eroavien vanhempiensa suhteessa.

Novellissa itsessään ei paljoa tapahdu. Tapahtumian ympäristönä on linja-autoaseman odotushalli ja talvisen pikkukaupungin kadut. Päähenkilö tekee paljon huomioita elämästään ja ihmisistä, mutta jonkin verran myös parisuhteen päättymiseen liittyvistä asioista.

Ongelmat ovat varmasti monet, mutta silti päähenkilö on haluton pohtimaan karille ajautunutta parisuhdetta vaimonsa kanssa. Miehinen uppiniskaisuus näkyy päähenkilön käytöksessä. Samoin perheen isä ei tunnu suuresti pohtivan avioeroaan, vaan tuntuu hyvinkin kyyniseltä. Miehen voi sanoa olevan helpottunut parisuhteen loppumisesta, vaikka lastaan kovasti rakastaakin. Rakkaus on päättynyt tässä entisessä avioparissa. Vaimolla olisi vielä ehkä halukkuutta jatkaa suhdetta, mutta mies tuntuu ajattelevan jo toisin.

Novelli kertookin varsin yleisen tarinan suomalaisessa elämässä. Avioerossa lasten vaihtaminen toimii ainoa kontaktihetkenä menneeseen aikaan ja pariskunta saa ehkä muutaman sanan vaihdettua, kun lastaan toisilleen kuljettaa.

Pelle Miljoona Oy - Moottoritie on kuuma

Pelle Miljoona Oy - Moottoritie  on kuuma

Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuma -  pitkäsoittoalbumi on 1980-luvun alun teinivuosieni takaisista tunnelmista muuttunut vain vähän. Homma toimii edelleenkin hyvin ja biisit ovat rennon letkeitä. Kuitenkin tuosta punk-ajasta on tultu jo pitkä matka, eikä enää viisikymppisenä äijänä jaksa samalla tavoin innostua, kuin teininä.

LP ilmestyi vuonna 1980 ja se sai hyvän vastaanoton kaveripiirissäni. Erityisen hyvät muistot ovat muutamasta tämän levyn tuotoksesta. Koskettavin oli levyn seitsemäs biisi Juokse villi lapsi. Tuo tsipale jostakin syystä edelleenkin uppoaa hyvin tajuntaan. Tuo biisi on levyn helmi. 

Top vitoseen pääsevät lisäksi kappaleet Vapaus on suuri vankila, Moottoritie on kuuma, Älä äiti itke ja Koska sydän sanoo niin. Näissä viidessä kappaleessa tiivistyy levyn anti. Muut biisit ovat sanoituksiltaan enemmän tai vähemmän kliseisiä, mutta niilläkin on paikkansa levyn raidoilla. 

Kliseisimmästä päästä ovat Kovat kundit ja Meille kävi näin. Näiden biisien sanoituksissa on menty helpolla ali siitä, missä aita on matalin. Niissä ei ehkä ole enää näin ikälopulle kalkkikselle paljoakaan sanottavaa, eikä silloin teini-iässäkään nämä biisit niin kovasti koskettaneet. Kuitenkin teini ahdistuksissa biiseillä voisi olla enemmän kosketuspintaa, vaikka sitäkin tosin voi epäillä.

Piakkoin lähes neljäkymmentä vuotta sitten tehty levy on edelleen kivaa kuunneltavaa. Aika on ajanut jo jonkin verran sanomasta ohitse, vaikka samat ilmiöt toistuvat tässäkin päivässä samalla tavoin kuin vuonna 1980. Rikkaat rikastuvat ja köyhän köyhtyvät. Sota vaanii kulman takana, mutta rakkaus elämään ja toisiin ihmisiin on se voima, joka auttaa meitä jaksamaan. Tästä levystä saa tätä voimaa, vaikka maailma onkin epäoikeudenmukainen ja paha.

Benoit Sokal - Tarkastaja Ankardon Tutkimuksia - Koiran paluu

Sokal - Koiran paluu, 1981

Benoit Sokal on belgialainen sarjakuvapiirtäjä, mutta hänen meriitteihin kuuluu myös tietokonepelin suunnittelu. Koiran paluu (Jalava, 1981) - albumi on hänen ensimmäinen Tarkastaja Ankardon tutkimuksista kertova albumisarja.

Koiran paluu on rankka ja rujo tarina koirasta, joka palaa synnyinseudulleen, etsimään nuoruutensa rakastettua. Tämä Fernand niminen koira joutuu kuitenkin kylässä tapahtuvien outojen tapausten selvittäjäksi ja pelastamaan muita eläimiä, jotka ovat joutuneet hullun tiedemiehen koekaniineiksi.

Fernand on usein kuolemanvaarassa, mutta avuliaat tahot auttavat hänet pinteestä. Tarina on surullinen, mutta samalla varsin hauska. Huumoria tässä albumissa on paljon ja tarina kurjuudestaan huolimatta ei ehkä ole tarkoitettu kovin vakavasti otettavaksi. Tarina kertoo juuri sen, millaista koiran elämä voi todellisuudessaan olla. Se on karua ja julmaa.

Tarkastaja Ankardo on puolestaan yksityisetsivä, joka ankan hahmossaan on hyvän puolella pahaa vastaan. Ankardossakaan ei sen enempää ole ainesta sankaruuteen. Vaikka hyvän puolella Ankardo onkin, niin ei kaihda hänkään väkivaltaisia toimia. Tämä sarjakuvan ankka on kovaksi keitetty yksityisetsivä, joka on palkattu ratkaisemaan Fernand koiran rakastajan kuolema.

Tunnelma sarjakuvassa on synkkä. Sateinen ja syksyinen ilma on tapahtumien kulun kannalta osuvasti keksitty. Siinä luonnon kuolema on lähellä ja jatkuva sade tekee tunnelmasta raskaan ja toivottoman. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että  haluaa lukea tarinan tästä näkökulmasta. Tarina itse on huumorin sävyttämä ja tarinan synkkyyttä vähentää se, että tapahtumien keskipisteenä ovat eläimet ja ainoa ihminen, joka albumissa esiintyy on hullu saksalainen tiedemies, joka pahuudessaan on vertaansa vailla.

Jos albumista haluaa etsiä vertauskuvallisuutta, niin yksi tulkinta on eläinten kurja elämä ihmisten parissa. Eläinten vapautta voidaan vaatia tämän albumin sivuilla, mutta toisaalta eläimet kuvataan ihmisten rinnalla tyhminä ja etenkin koirat kuolemaan asti ihmiselle lojaaneina olentoina.

Tarinan loppua voi vain surkutella. Huumori on kuitenkin vinoa ja  hyvin mukaansatempaavaa.