Kävin katsomassa Tampereen Työnväen Teatterin Kellariteatterissa Parasta Ennen - näytöksen. Näytelmä oli yhdelle miesnäyttelijälle käsikirjoitettu ja roolityön teki loistavasti Ilmari Saarelainen.
Käsikirjoituksen näytelmään on kirjoittanut Krister Classon ja sen on suomentanut Stand Up - komiikan suuri nimi André Wickström. Ohjaus, lavastus ja puvustus on toisen Stand Up - koomikon ja teatteriohjaaja Riku Suokkaan suunnittelema. Alkuperäinen käsikirjoitus perustuu Rickard Fuchsin Du ser inte så gammal ut - kirjaan.
Vaikka teksti onkin ruotsalaista alkuperää, niin paljon siihen on saatu vain suomalaisille avautuvia vitsejä. Tekstin lokalisointi on tietenkin paikallaan, koska ruotsalaiset nauravat eri asioille kuin suomalaiset. Huumori sinänsä on tietenkin maiden rajat ylittävää. Monet vitsit ovat kuitenkin kulttuurisidonnaisia, jotka avautuvat vain omassa maassa eletyn elämän ja kulttuurin kautta.
Parasta Ennen - näytelmä on Stand Up - komiikan ja teatteriesityksen välimuoto. Teatterimaisuuden näytelmään saa aikaan lavastus, jota tietenkin käytetään näytelmässä. Muuten esitys on puhdasta Stand Up - komiikkaa, tosin teatraalisin maustein. Parasta Ennen - näytelmä vaatii esiintyjältä kuitenkin näyttelijän taitoja enemmän, toisin kuin pelkkä Stand Up.
Saarelainen onkin hyvä omassa työssään. On hienoa huomata, kuinka Saarelainen pitää yleisön hienovaraisessa mutta kuitenkin jämptissä otteessaan. Ajoittain Saarelainen unohtaa sanottavansa, mutta kuiskaajan käyttäminen esityksessä tapahtuu siten, että se kuuluu yhtenä ohjelman osana esitykseen. Saarelaisella on taito pitää esitys ehjänä, vaikka kuiskaajalta apuja välillä pyytääkin.
Saarelainen menee rooliinsa syvälle. Näytelmän tuoksinassa hän muun muassa unohti, missä kohtaa väliaikaa vietetään. Oli jännä huomata, että kuiskaaja kutsui Saarelaista etunimellä, - "Ilmari, nyt on väliaika!" Ehkä tuo etunimellä kutsuminen on voimasana, joka tuo näyttelijän takaisin arkeen, pois roolistaan. Samoin näytelmän lopussa Saarelaisesta huomaa, kuinka syvällä hän on roolissaan. Lopuksi hän esittelee itsensä. - "Minä olen Matti-Pekka" - pieni tauko ennen kuin jatkuu - "Minä olen Ilmari Saarelainen, toivottavasti nautitte esityksestä!" Tuo Matti-Pekka oli näytelmän päähenkilön yksi kavereista, johon Saarelainen sai ilmeisestikin "yhteyden" lopetusrepliikissään ja sotki sen vuoksi sanansa. No nämä on näitä kuriositetteeja teatterimaailmasta.
Parasta Ennen - näytelmä on käsikirjoitettu miesnäyttelijälle ja miehisestä näkökulmasta siinä katsotaan vanhuutta ja vanhenemista. Ne ongelmat mitä tulee vanhenemisen myötä, on jokaiselle ihmiselle tuttuja, joilla jo vähän enemmän on elämänkokemusta. Näytelmän yksi funktio voi olla se, että tuntui hyvin vapauttavalta nauraa vanhuudelle ja sen mukanaan tuomille vaivoille. Myös omat ennakkoluulot saivat vähän kyytiä. Olen aina ajatellut vanhemmat ihmiset hyvin käyttäytyvinä ja puhtoisina kaikista nuoruuden ajan ilmiöistä. Ehkä tähän omaan vanhan ihmisen ideaan ei oikein sopinut ronski kielen käyttö. Nyt ehkä pääsin taas askeleen lähemmäksi toisenlaista vanhemman ihmisen ideaa. Tuo ideaali vanhus voi tosiaan sanoa - "Vittu, mitä paskaa tuo kirjailija kirjoittaa" No tämä oli yksi vapauttava kohta näytelmässä. Uskoisin, että ajatukseni muuttuivat edes hieman siitä, millaiseksi olen vanhemman ihmisen olevan. Miksi siis vanhus ei saisi kiroilla ja olla välillä ronski. Ehkä minulla vain on vääristynyt kuva vanhemmista ihmisistä. Tämän on aikaan saanut minun omat isovanhemmat, jotka ovat ajatuksissani ja muistoissa näitä minun ideaali-vanhuksia. No, oppia ikä kaikki.
Näytelmä oli todella hyvä. Huumori tosin oli välillä ylitse vuotavaa ja hyvät fiilikset teatterista lähtiessä jäi. Kiva kun meillä on näin kivoja näyttelijöitä ja jotka ovat valmiita asettamaan itsensä ja vartalonsa arvostelun alaiseksi, kuten tässä teatteriesityksessä alussa kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti