Pahkeinen - Arkiston aarteita 1982-2006

Pahkeinen - Zum Teufel, 2009

Pahkeinen (Zum Teufel, 2009) on tuttu sarjakuvahahmo Pahkasian ja kaupunkilehti Tamperelaisen sivuilta. Sarjakuvapiirtäjä ja graafikko Heikki-Pekka Miettinen on luonut Pahkeisesta legendaarisen hahmon, jonka synkkä olomuoto on vain pintaa. Sisällä asuu lisäksi tarkkanäköinen havainnoitsija, jolle sarkastinen ihmistuntemus on kuin kirsikka mansikkakakun päällä.

Pahkeinen on tunnetusti intellektuelli ja viisauden airut tässä meidän yhä hullummaksi muuttuvassa maailmassa. Ajoittain masennus ja alakulo valtaavat Pahkeisen, mutta se on voima, joka tuo hänen älynsä esiin. Pahkeisen yhteiskunnallisesti kriittinen asenne auttaa meitä tavallisia pulliaisia huomaamaan, kuinka joitakin on siunattu älynlahjoilla ja oivallisella käsityskyvyllä. Me tavalliset ruisleivänpurijat emme ymmärrä katsoa maailmaa samoin kuin Pahkeinen sen tekee. Me ajattelemme itsestämme liikoja, mutta todellisuudessa näiden maanhiljaisten älykkyys on juuri se mitä meidän kaikkien pitäisi tavoitella. Pahkeinen onkin filosofinen yhteiskunta-analyytikko siinä missä hänen koiransa Holopainen on baaritiskien pyyheliina. Molemmat hahmot imevät vaikutteita ympäristöstään ja saavat siitä nautinnon.

Tämä Arkistojen aarteita sarjakuvakirja sisältää huumoria ja sarkasmia, meidän keskiluokkaisten ihmisten tavasta elää ja ymmärtää maailmaa. Kirjan sivuilta saamme tutustua Pahkeisen maailmaan ja opimme, millaista on elää pahkeisena yhteiskunnassa, joka näyttäytyy aina vain oudolmalta, mitä enemmän opimme tuntemaan Pahkeisen ajattelua.

Pahkeinen on rakastettava olento. Leonard Cohenin ulkomuodon omaavana hahmona häneen voisi moni nainen tuntea äidillistä hellyyttä, mutta Pahkeisen maailmaan naiset eivät kuulu. Hän on oman tiensä kulkija ja koiransa Holopaisen kanssa heidän molempien maailman menisi täysin sekaisin, jos nainen tulisi häsläämään ja sotkemaan kuviot. Pahkeinen ei ole sinkku samalla tavoin, kuin tämän päivän modernit kaupunkisinkut ovat. Pahkeisella ei vain ole tilaa naisille hänen omassa maailmassaan. Elämässä on tarpeeksi, kun itsensä kanssa tulee toimeen tässä kummassa mailmassa.

Mustanaamio - vuoden 1966-1967 lehdet

Mustanaamio - 2011

Mustanaamion kokoomateoksessa (Egmont-kustannus, 2011) on kiintoisaa Suomen sarjakuvahistoriaa tarjolla. Tässä kirjassa on kahden ensimmäisen vuoden Suomessa ilmestyneen Mustanaamio-lehden sarjakuvat. Kokoomateos tuo julkaistut sarjakuvat sellaisina, kuin ne olivat ilmestyessään. Ruotsin kielestä käännettyinä ja osin ontuvine käännöksineen ja virheineen.

Kirjan ensimmäinen tarina kertoo meidän nykyisen Mustanaamion syntymisestä ja nuoruusvuosista. Mustanaamio onkin tässä sarjassa hyvin ihmisläheinen ja tunteileva sankari. Hänen isänsä ja äitinsä laittaa hänet Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja oppimaan länsimaisia tapoja, ja tunteileva nuorimies ei voi kuin ikävöidä viidakkoa sekä isää ja äitiään.

Nykyisen 21. Mustanaamion lapsuus oli auvoisaa aikaa. Hän varttui voimassa ja viisaudessa, opetellen viidakossa selviytymisen taitoja. Hän oli jo nuorena taitava kulkija viidakossa. Nämä viidakossa opitut taidot aluksi tuottivat ongelmia, kun hän aloitti koulunkäyntinsä Yhdysvalloissa. Mustanaamio, jonka nimi on Kip, aloitti pienessä Harrisonin yliopistossa, vaikka kaikki suuret ja kalliit yliopistot halusivat hänet opiskelijakseen, koska hän oli täysin ylivoimainen kaikissa urheilulajeissa, mihin vain osallistui.

Amerikkalainen jalkapallo, baseball, aitajuoksu, seiväshyppy ja kaikki muut lajit olivat kuin leikkiä hänelle ja lehdet kirjoittivat hänen ylivoimaisuudestaan. Yliopisto-opiskelijana hänelle tuli myös mahdollisuus otella raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestaria vastaan. Mustanaamio tietenkin tyrmäsi mestarin kolmesti. Kuitenkin Mustis kieltäytyi raskaansarjan titteliottelusta, luultavasti sen vuoksi, ettei halunnut aiheuttaa pahaa mieltä maailmanmestarille. Niin upeasti on toiminut meidän tuntema Mustanaamio.

Urheilijan ominaisuuksien lisäksi Mustis oli myös pidetty ja arvostettu ihmisenä. Yliopistossa hän tutustui Diana Parkeriin ensimmäistä kertaa. Dianasta tuli myöhemmin hänen vaimonsa pääkalloluolaan, jossa hän alkoi hallita viidakkoaan isällisin ottein.

Meidän tuntemamme Mustanaamio aloitti viidakon hallitsijana, kun hänen isänsä sai luodin jokirosvojen aseesta. Kip keskeytti opiskelut yliopistossa ja lähti kiireen sanelemana Bengalin viidakkoon hyvästelemään kuolemaa tekevän isänsä. Kipin isä ehti vielä antaa Mustanaamio-sormukset hänelle ja niin isä-mustis siirtyi historian kirjoihin ja nykyinen Mustanaamio aloitti viidakon valtiaana. Ainostaan Mustanaamion pääkalloluolaa vartioivat Bandaari-heimolaiset tietävät Mustanaamion salaisuuden, mutta sitä ne eivät koskaan tule paljastamaan muille.