 |
| Juha Seppälä, Hyppynaru. 1990 WSOY. |
Kirjan päähenkilö on nuori mies, jonka elämää kirjassa seurataan. Vaimo Anna on työelämässä ja tytär Mari aloittaa koulunkäyntinsä. Tämän kolmihenkisen perheen elämää Seppälä kuvaa loistavasti. Teksti on realistista, jopa melkein arkista. Seppälällä on taito kuvata ihmisen henkistä tilaa totuudenmukaisesti, enkä ole toista yhtä selkeästi arkielämää kuvaavaa kirjailijaa vielä löytänyt. Uskoisin, että Seppälälle elämä on kaikkein kiinnostavin asia. Tulee tunne, että hän tuntee ihmiselämää yhtä hyvin, kuin tuntee omat taskunsa. Tämä ajatus siksi, että kukaan ei voi kirjoittaa yhtä realistisesti, ellei itse tunne elämää ja ole sitä myös elänyt. Ymmärrän hyvin, että Seppälälle elämä ja sen vinotkin ilmiöt ovat tuttu asia. Vain harva asia elämässä on vierasta tälle loistavalle kirjailijalle.
Kirja on todenmukainen ja helposti luettava. Rankasta aiheesta huolimatta kirja kiinnostaa loppuun asti. Sen loppu on yllättävä. Kirjaan olisin myös toivonut enemmän positiivisuutta, mutta toisaalta kirjan aihe on rankka, eikä aiheeseen sovi huumori. Kirja on kovin iloton ja harmaan arkinen. Vain vähän positiivisuutta löysin kirjasta. Työttömyys ja sen yhteyteen liittyvä velka asunnosta ja muut maksut huolettavat isää. Vaimokin on jäämässä kirjassa elettävää joulua kohti työttömäksi ja molemmilla on tiedossa tulevaisuuden lohduttomuus. Asuntolainan ja muiden maksujen maksaminen on perheen äidillä, Annalla tiedossa yhtä selkeästi kuin miehellään ja Anna patistaakin miehensä etsimään töitä. Isä ei kuitenkaan ole aktiivinen tässä suhteessa, vaan on jo luovuttanut. Tämä kuvio ahdistaa Annaa, joka toivoo elämältä enemmän, kuin mihin heillä on mahdollisuus.
Kirjan päähenkilö on perheen isä, joka siivoaa, laittaa ruoan, tiskaa ja hoitaa tyttären koulunkäyntiin liittyvät asiat. Tytär Mari onkin ainoa asia, mikä tuo toivon isän elämään. Seppälä on osannut kuvata isän ja tyttären keskinäisen suhteen hyvin lämpöiseksi. Tytär on asia, joka vielä pitää isän järjissään ja kiinni elämässä. Kirjassa perheen isän elämä kuvataan hyvin yksinäisenä ja ahdistuneena. Vähitellen isä syrjäytyy yhä enemmän arjesta ja elämään tulee turhautuneisuus. Mielenterveyden rikkoutuminen ei tunnu kovin kaukaiselta asialta perheen isän elämässä. Kirjan loppua kohden isä on kovin toivoton ja tekee ratkaisunsa.
Kirja on hyvin rankka. Isän ja tyttären suhde on kuvattu hienosti. Se on täynnä rakkautta ja lämpöä. Rankaksi kirjan tekee isän ahdistuneisuus ja se ratkaisu mihin isä päätyy. Kuitenkin tuo ratkaisu on tuttua mediassa käsitellyistä aiheista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti