Aki Kaurismäki - Juha

Aki Kaurismäki - Juha, 1998.

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Hänen tuotantonsa kuvaa suomalaista elämää, vaikka usein aiheet ovatkin universaaleja. Siinä missä Juhani Aho oli suomalaisuusaatteen kannattaja, on Aki Kaurismäki parantumaton romantikko omassa tuotannossaan.

Kaurismäen ohjaama ja käsikirjoittama Juha-elokuva on tuttua suomalaisuuden kuvausta. Huumori ja kansamme vakavuus tulee myös esiin kaurismäkimäisellä tavalla. Yhtäläisyydet Juhani Ahon romaanin ja Aki Kaurismäen elokuvan kanssa on helposti löydettävissä. Juha-elokuvassa nämä kaksi maamme kulttuuripersoonaa lyövät kättä sukupolvien yli.

Juha on kolmiodraama ja lajityypiltään klassinen tragedia. Elokuvassa keski-ikäinen maatalon isäntä Juha on saanut vaimokseen nuoren ja kauniin Marjan. Sakari Kuosmasen esittämä, jalkaansa ontuva Juha on maanviljelijä, jonka laajat kaalipellot tuovat avioparille riittävän varallisuuden. Nuorta vaimoa Marjaa esittää Kati Outinen, joka vielä tarinan alussa tuntuu viihtyvän Juhan seurassa hyvin. He elävät onnellista elämää maaseudulla ja elämä tuntuu turvalliselta ja auvoisalta. Tätä avioparin onnea tulee hämmentämään shemeikka, joka paratiisin käärmeen tavoin tuo Marjalle lupauksen paremmasta ja helpommasta elämästä. Ranskalainen André Wilms näyttelee shemeikan roolin ilmeikkäästi.

Kaurismäki teki elokuvasta mykkäversion. Hän sanoo tätä elokuvaa kunnianosoitukseksi elokuvan viattomuuden vuosille. Elokuvan mykkyydestä johtuen vuorosanoja on vain vähän. Elokuvaa katsoessa täytyykin herkistää aistinsa ja avautua sille kuvalliselle kerronnalle, joka onkin varsin mainiota. Ohjaajan tekemät oivallukset ovat elokuvan suola.

Kun shemeikka ensimmäisellä käynnillään Juhan maatilalla sai Marjan valinnan eteen, toteutuu tämä näyteltynä seuraavasti. Marjan kantaessa kaaleja pellostaan, hän kohottaa yhden kaaleista kädellään ylös asentoon, joka on tuttu Shakespearen Hamlet näytelmästä. Tässä näytelmässä prinssi Hamlet kohottaa pääkallon ylös ja kysyy itseltään, ”ollako vai eikö olla, kas siinäpä kysymys”. Tässä Juha-elokuvassa oleva oivallinen viittaus Shakespearen näytelmään tuo esiin Marjan epätoivon valitessaan sen, jäädäkö Juhan luokse vai lähteäkö shemeikan matkaan. Marja kysyy näin elokuvan keinoin myös itseltään, ”ollako vai eikö olla.” Elokuvassa on muitakin viittauksia kulttuurimme ilmiöihin ja jokainen varmasti löytää siitä itselleen tutut asiat.

Myös huumori on kaurismäkiläistä laatua. Shemeikan auton hajottua, Juha ottaa valtavan kokoisen jakoavaimen, jolla korjaa auton moottoria. Tilanne jatkuu myös siten, että tullessaan takaisin tupaan, Juha on irrottanut moottorista männät tuolla valtavalla työkalulla. He jotka hieman tuntevat auton moottoria huomaavat tämän yhtälön mahdottomuuden. Viittaukset psykoanalyyttiseen symboliikkaan tulevat väistämättä mieleen. Tämä on Kaurismäkien elokuvatuotannossa tuttu tapa kertoa asioita huumorin kautta.

Juha-elokuvan katsominen tai romaanin lukeminen kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Tarina on tragedia puhtaimmillaan kolmiodraaman muodossa. Shemeikka saa houkuteltua Marjan lähtemään mukaansa kaupunkiin, mutta kaikki ei olekaan niin kuin maalaistalon emäntä asiata aluksi kuvittelee. Shemeikka osoittautuu varsin keljuksi ihmiseksi ja tarinan loppu onkin tragedian mukainen.