maanantai 15. lokakuuta 2012

Veikko Huovinen - Koirankynnenleikkaaja romaani

Huovisen romaani oli upea kuvaus sodan jälkeisen Suomen ihmisistä metsätöissä ja vähän muuallakin. Savotalle pääsi, jos oli riuska otteissaan ja tunnettu hyvästä työmoraalistaan. Savotalla oli siis työtä pelkäämätöntä porukkaa, vaikka vähät vapaa-ajat otettiinkin rennosti. 

Romaanin päähenkilö on sodassa päähän haavoittunut veteraani, jolle tuo sotavamma on kirous. Vamman myötä hänen persoonallisuus muuttui ja työtovereidensa mukaan päähenkilöstä tuli älyllisesti vajaa, mutta kuitenkin sympaattinen mies, joka halusi kaikille pelkästään hyviä asioita.

Romaani on kertomus sodan jälkeisen Suomen metsätyömiehistä ja ehkä myös työnteosta ja savottaelämän ankaruudesta mutta myös savottakämppien elämänmenosta. Yksi näkökulma romaanissa on erilaisuus ja sen sietäminen. Huovinen kuvaa mainiosti miten erilaiseen mieheen suhtaudutaan tuon ajan Suomessa. Toiset pyrkivät käyttämään hyväksi ja toiset ymmärtävät ja suvaitsevat lähes täysin tasa-arvoiseksi. Sodan jälkeisessä Suomessa erilaisuus oli suomalaisen erilaisuutta ja erilaisuus ymmärrettiin ja suvaittiin aivan hyvin, kun erilainen ihminen oli haavoittunut sodassa ja oli sotavammansa vuoksi sellainen kuin oli. Tämän päivän Suomessa erilaisuus on hyvin monimuotoista, mutta suvaitsevaisuus ei ole yhtään lisääntynyt. Melkeinpä päinvastoin. Suvaitsevaisuus on kansakunnan ominaisarvo, jota tulisi pyrkiä kaikintavoin edistämään. Me ihmiset kun emme ole samanlaisia.

Koirankynnenleikkaaja on mielestäni Huovisen parhaita teoksia. Koko Huovisen tuotantoa en ole lukenut, mutta niistä mitkä olen, niin tämä kosketti kaikein eniten ja romaani sopi varsin hyvin omaan mielenlaatuun ja maisemaan. Tuo sodan jälkeinen Suomi oli hyvin elinvoimainen ja eteenpäin pyrkivä. Niin romaanin kuvauksissa kuin suomalaisessa työmoraalissa oli työtäpelkäämätön asenne ja Suomea kehitettiin suurella innolla ja sotakorvausten velanmaksun hengessä. Kaikki velat maksetaan vaikka moni siinä hommassa uupuukin, mutta periksi ei anneta.

Romaanissa on myös noin kolmen sivun mittainen kuvaus koiran elämästä. Se on todella piristävä yksityiskohta teoksessa. Huovinen on tarkaan katsonut miten koira käyttäytyy ja miten tämä käyttäytyminen ihmiselle ilmaantuu. Huovinen osaa erittäin tarkasti kertoa koiran elämää ja vaikka koira paljon vaistonvaraisesti toimiikin, niin niin koiran elämän personointi on hyvin onnistunut, eikä ole vaikea kuvitella, että juuri Huovisen kirjoittamalla tavalla koira voisi ajatella ja toimia. Mielestäni tämä on kirjassa huippukohta, joka ansaitsee huomiota erityisesti.


Kirja kannattaa lukea ja teoksen lopussa koirankynnen leikkaaminenkin on inhimillinen tapahtuma suruineen ja iloineen.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Åke Edwardson - Läpikulkumatka

Läpikulkumatka on hieno romaani, jonka jaksaa lukea yhdeltä istumalta, jos vain aika antaa myöden. Romaani sisältää monta pientä tarinaa yhden suvun matkasta läpi elämän. Teksti sijoittuu 60- ja 90-luvuille ja on romaanissa on realistinen kuvaus noista vuosikymmenistä.

Romaanin henkilöitä yhdistää matkalla olo ja kaikki tuntuvat olevan läpikulkumatkalla jonnekin. Matkantekoa on usein kuvattu allegorisesti elämänä. Elämähän on matkantekoa, jos sen siten haluaa ymmärtää. Romaani onkin elämänmakuinen ja elämänmyönteinen kuvaus ruotsalaisesta pikkukaupungin tapahtumista, mutta myös vähän suuremman kaupungin asukkaista, jotka tästä pikkukaupungista ovat suureen kaupunkiin muuttaneet.

Teoksessa on yksi erittäin hieno kuvaus junaa odottavasta pariskunnasta. Junan tulo viivästyy jatkuvasti ja aseman odotushallissa laitapuolenkulkijat tuovat oman mausteensa pariskunnan junan odotukseen. Yksi laitapuolenkulkija pummaa kaljaa ja haluaa tehdä hieman lähempää tuttavuutta pariskunnan kanssa. Tästä muodostuu ihan totuudenmukainen tapauskulku. Jokainen junaa odottava on varmasti törmännyt samaan tilanteeseen ja kirjassa kuvatun tavoin se ei aina ole kovin  mielyttävää. Mieleenjäävin kuvaus romaanissa on juuri tuo pariskunnan odotus asemahallissa. Se oli koomisuudessaan hauska, vaikka kaikki tietävät, että tilanne omallekohdelle satuessa ei niin mielyttävä olekaan.

Läpikulkumatka kannattaa lukea. Se ei edes ole kovinkaan paksu teos, vaan nopeasti ja helposti luettava romaani. Teksti on sujuvaa ja eteenpäin menevää. Kiinnostavat tarinat ovat kohtauksia elämästä, johon kuuluu matkanteko. Teoksesta huomaa senkin miten samanlaisia ovat elämänilmiöt niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Kirjan tapahtumat olisivat voineet tapahtua myös Suomessa. Ei ole suuriakaan kulttuurieroja Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissa autot olivat yleisempi 60-luvulla kuin Suomessa, mutta muuten kulttuuri on samanlaista. Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Se on elämän makuinen matka ruotsalaiseen kirjallisuuteen.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Ilona - Periodi 1986 -1990

Ilona oli 1980-luvun upea tamperelainen tyttöbändi. Kai Ilonaa voi sanoa tyttöbändiksi, kun vielä 80-luvulla ilonalaiset olivat tyttösiä. Tuo Periodi CD on kiva kokoelma bändin musiikkia. Siinä taitaa olla kaikki tunnetuimmat biisit. En tiedä johtuuko tamperelaisuudesta, mutta tunnistin lähes kaikki biisit vaikka en 80-luvulla niin suuri Ilona fani ollutkaan. Biisejä kuitenkin soitettiin radiossa ja TVstä tuli jokin taltiontikin YO-talolta. Vuotta en muista.

Toni Lähteenmäki on tosi ihku tyyppi. Toni on mahtava kitaristi ja hyvä lauluntekijä. Huumori on hauskaa biiseissä ja Opettaja ja lapset kaupungissa on varsin oivallinen kuva biisin nimen mukaisesta aiheesta. Muistan, että en oikein tykännyt Sirpa Tamlanderin laulusta 80-luvulla, mutta nykyään se kolisee ihan hyvin kuuppaan. Ehkä Tamlanderin aggressiivinen tapa tulkita oli tuolloin hieman vierasta minulle.

Biisit tuolla Periodi levyllä on kuuntelemisen arvoisia. Kokoelma CDn nimi Periodi sopii hyvin tyttöbändille, vaikka tuskin ilonalaiset musiikkia PMS ahdistuksissa ole tehnyt. Biisit on rentoja ja viihdyttäviä kuunnella. Leo on hauska biisi ja siinä naisnäkökulma tulee selkeästi esiin, jos vain se Leo tulisi kahville, eikä menisi Maurin kanssa kaupungille. Kesäpano oli ehdoton hitti, samoin Tonin soololevyllä ollut Haaveilen. Ehkä juuri näistä kahdesta biisistä Ilona tunnetaan parhaiten. 

Kannattaa tutustua Ilonaan, jos se ei vielä ole tuttu tai jos haluaa fiilistellä 1980-luvun muistoja tamperelaisesta viitekehyksestä käsin. Ei ole turha sijoitus, jos muutaman euron laittaa CDn hankintaan ja tukee näin suomalaista lauluntekoa.

Hannu Salaman Se tavallinen tarina - romaani

Luin tuon otsikossa kerrotun romaanin. Se oli hyvin mielenkiintoinen teos. Hannu Salama on kuulunut suosikkikirjailijoihin ja hänen tapansa kirjoittaa on varsin mukaansatempaava. Romaanin tapahtumat sijoittuvat ehkä 20- tai 30- luvun Tampereelle, Amuriin ja Teiskoon. Näin tamperelaisena ja kotiseuturakkaana tuon teoksen tapahtumat tulevat tavallistakin lähemmäksi, varsinkin kun suvussa on Finlaysonin pumpulilikkoja, tosin nyt jo eläkeiässä tai haudan levossa. 

Romaania lukiessa tuli lähes uskonnollinen kokemus työväenaattetta kohtaan. Salama on taitava työväen ja heidän olojensa kuvaaja. Salaman tekstiä vain porvari ja kyynikko vierastaa. Harmi että niin paljon on jo jäänyt aatetta unohduksiin. Neuvostoliiton kaatuminen oli viimeinen este markkinatalouden voittokululle. Mikä sinänsä on kovin harmillista. Nyt Euroopan kansalaiset maksavat toisten tekemää velkaa tai kärsivät suurista leikkauksista eurokriisin vuoksi. Eurokriisi on seurausta siitä virheestä, jossa vapautettiin markkinat ja uskottiin markkinoiden jumalalliseen älykkyyteen ja kaikkivoipaisuuteen. No tämän me kaikki tiedämme ja maksamme siitä nyt.

Näin nostalgisella mielellä tulee ajatus, että olisiko kaikki paremmin, jos maailmassa vallitsisi globaali sosialismi. Tiedä häntä, ehkä siihen olisi hyvä pyrkiä, mutta ilman verta ja ruumiita kapitalisti ei luovu omastaan.

Salaman kirja oli varsin tunteita herättävä. Päähenkilönä oli nuori työläistyttö/nainen, joka muuttaa Teiskon mailta kaupunkiin tehtaaseen töihin. Hänen selviytymisensä kylmässä ja pahassa maailmassa on vähän hapuilevaa, mutta muiden vanhempien ja samat kuviot läpikäyneiden ihmisten tukena päähenkilö Eeli selviää päivästä toiseen. Lopullinen niitti jaksamiseen tulee, kun hän kokee onnettoman rakkauden ja menettää neitsyytensä höyrylaivan lämmittäjäpojalle. Eeli tulee raskaaksi ja psyykkinen terveys pettää, kun miehenalku hylkää Eelin. Se kuinka Salama kuvaa mielen rikkoutumista on erittäin totuudenmukaisen oloinen. Hyvin voi kuvitella, että tuolta tuntuu Eelistä tai kenestä vaan, kun psyyke pettää. Sosiaali ja terveyspuolen ammattilaisille vinkiksi tämä kirja. Se kannattaa lukea ammattimielessäkin.

Romaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jos työväenaate on lähellä sydäntä, niin teoksesta saa ravintoa aatteen nälkään. Jos kiinnostaa kuvaus tamperelaisesta työläisestä ennen sotia, niin Salaman romaani on oivallinen kertomus aiheesta. Osta mielummin kirja kaupasta, kuin lainaat sen kirjastosta, niin tuet suomalaista työtä sellaisena kuin se on parhaimmillaan.