Läpikulkumatka on hieno romaani, jonka jaksaa lukea yhdeltä istumalta, jos vain aika antaa myöden. Romaani sisältää monta pientä tarinaa yhden suvun matkasta läpi elämän. Teksti sijoittuu 60- ja 90-luvuille ja on romaanissa on realistinen kuvaus noista vuosikymmenistä.
Romaanin henkilöitä yhdistää matkalla olo ja kaikki tuntuvat olevan läpikulkumatkalla jonnekin. Matkantekoa on usein kuvattu allegorisesti elämänä. Elämähän on matkantekoa, jos sen siten haluaa ymmärtää. Romaani onkin elämänmakuinen ja elämänmyönteinen kuvaus ruotsalaisesta pikkukaupungin tapahtumista, mutta myös vähän suuremman kaupungin asukkaista, jotka tästä pikkukaupungista ovat suureen kaupunkiin muuttaneet.
Teoksessa on yksi erittäin hieno kuvaus junaa odottavasta pariskunnasta. Junan tulo viivästyy jatkuvasti ja aseman odotushallissa laitapuolenkulkijat tuovat oman mausteensa pariskunnan junan odotukseen. Yksi laitapuolenkulkija pummaa kaljaa ja haluaa tehdä hieman lähempää tuttavuutta pariskunnan kanssa. Tästä muodostuu ihan totuudenmukainen tapauskulku. Jokainen junaa odottava on varmasti törmännyt samaan tilanteeseen ja kirjassa kuvatun tavoin se ei aina ole kovin mielyttävää. Mieleenjäävin kuvaus romaanissa on juuri tuo pariskunnan odotus asemahallissa. Se oli koomisuudessaan hauska, vaikka kaikki tietävät, että tilanne omallekohdelle satuessa ei niin mielyttävä olekaan.
Läpikulkumatka kannattaa lukea. Se ei edes ole kovinkaan paksu teos, vaan nopeasti ja helposti luettava romaani. Teksti on sujuvaa ja eteenpäin menevää. Kiinnostavat tarinat ovat kohtauksia elämästä, johon kuuluu matkanteko. Teoksesta huomaa senkin miten samanlaisia ovat elämänilmiöt niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Kirjan tapahtumat olisivat voineet tapahtua myös Suomessa. Ei ole suuriakaan kulttuurieroja Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissa autot olivat yleisempi 60-luvulla kuin Suomessa, mutta muuten kulttuuri on samanlaista. Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Se on elämän makuinen matka ruotsalaiseen kirjallisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti